Viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka armottomasti välillä puhumme itsellemme. Vähättelemme, soimaamme, arvostelemme. Meidän tulisi olla armollisempia ja myötätuntoisempia itsellemme. Olen tutustunut itsemyötätuntoon mindfullness-harjoitteiden avulla. Itsemyötätunto on juuri sitä, että kohtelet itseäsi samalla tavalla kuin kohtelet ystävääsi. Sen sijaan, että moitit ja tuomitset ja näin lisäät ahdinkoa, kuuntelet ja ymmärrät. Kannustat muistamaan, että on normaalia tehdä virheitä. Itsemyötätunnon edelläkävijä Neff on hahmottanut itsemyötätuntoon kolme osa-aluetta (kirjasta Emma Seppälä, Elä onnellisemmin):

1. Ole lempeä itselle. Itsemyötätuntoon kuuluu, että kohtelet itseäsi ymmärtäväisesti sen sijaan, että käyttäisit itseesi nolaavia, kriittisiä tai tylyjä nuhteita. Siihen kuuluu, että käyt positiivista dialogia itsesi kanssa. ’Ei haittaa, vaikka epäonnistut. Se ei tarkoita, että olet huono ihminen’, ’Uskon sinuun ja tuen sinua ja tiedän, että pystyt siihen’, ’Jos teet parhaasi, se riittää.’
2. Ymmärrä, että jokainen tekee joskus virheitä. Kun oivallat, että jokainen kohtaa epäonnistumisia joskus elämässään, pystyy olemaan vähemmän kriittinen ja harmissaan, jos se osuu omalle kohdalle. Puhut jälleen itsellesi sanoilla kuten ’näin voi tapahtua kenelle hyvänsä’ tai ’epäonnistuminen on paras tapa oppia’. Voit huomata epäonnistuessasi, että työ- ja henkilökohtaisessa elämässäsi on alueita, jotka vaativat kasvamista ja kehittymistä; osaamisen kasvattamista.
3. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että olet tietoinen ajatuksistasi ja tunteistasi, katselet ja tiedostat niitä ikään kuin etäältä. Sen sijaan, että antautuisit tunteelle, tiedosta tunne ja anna sen mennä ohi. Havainnoit tunteita aivan kuin katselisit myrskyä ikkunan takaa. Tietoinen läsnäolo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tukahdutat tai kiellät tunteen, vaan olet läsnä niiden kanssa sellaisena kuin ne ovat. Voit puhua itsellesi itsemyötätuntoisesti kuten ’Tämä on nyt tosi vaikeaa’, ’Olen pahoillani, että joudut nyt kamppailemaan tämän tunteen kanssa’ tai ’Tämä hetki menee kyllä ohi’.

Kuten kerroin, itsellekin tämä soimaaminen on arkipäivää. Nykyisin pystyn jo pysähtymään kohtaan, jossa näin teen. Jotta asialle voi tehdä jotain, se kohta täytyy ensin tiedostaa. Jollei kohtaa edes tunnista, ei sille voi mitään tehdä. Kun tunnistaa ja tiedostaa, on jo hyvällä polulla.

Tunnistamisessa ja tiedostamisessa on itselle auttanut jooga ja mindfullness harjoitteet. Jooga lisää tietoisuutta kehosta ja mielestä erityisesti, jos pystyy keskittymään tähän hetkeen eikä vain suorita joogaliikkeitä eteenpäin ja ajattele ja suunnittele samaan aikaan ihan jotain muuta. Itselle meni pitkään tajuta tämä joogan perusidea eli se, että ollaan tässä hetkessä ja kuulostellaan omaa oloa, kehoa, tunteita jne. Jokainen harjoitus on erilainen, koska päivämmekin ovat erilaisia. Meissä tapahtuu ja liikkuu asioita, joilla kaikilla on vaikutusta toisiinsa. Tiedostamalla näitä asioita, pystymme ymmärtämään itseämme ja myös tekemään korjaavia liikkeitä, jos sellaiseen on tarve.

Olen opetellut itsemyötätuntoa myös harjoitteiden avulla. Seinäjoella olen käynyt Maria Mäkelän mindfullness-kursseilla ja tapaamisissa (Maria pitää mindfullness-tutustumisen Joogakoulu Sanmayalla 25.11 klo 13) sekä käyttänyt Mari Rauhalan ilmaisia harjoitteita hänen sivuiltaan. Marin sivuilla on erityisen ihana harjoitus ’Pehmennä, tyynnytä, salli’, joka toimii todella hyvin tilanteissa, joissa on jokin todella hankala tilanne juuri käsillä. Suosittelen sitä lämpimästi.

Valoa ja iloa viikkoosi,

Anneli

Seuraa myös @tietoinenolo

FB&Instagram ja @kupaan Twitter.

Jaan hyvinvointivinkkejä kanavilla.