Pääsin osallistumaan Joogakoulu Sanmayan järjestämään Aino Sirenin workshoppiin, jossa pääpaino oli positiivisuudessa ja miten se vaikuttaa esim. terveyteen. Tämä herätti mielenkiinnon tutustua aiheeseen enemmän. Tutkimuksen mukaan optimistisesti ajattelevat toipuvat sairauksista nopeammin sekä elävät pidempään kuin pessimistisesti ajattelevat ihmiset. Myönteinen asenne vaikuttaa myös kykyyn torjua sairauksia. Eräässä tutkimuksessa oli altistettu flunssalle sekä pessimistejä ja optimisteja. Luonteeltaan aurinkoiset olivat vastustuskykyisempiä kuin he, jotka olivat sitä vähemmän. (kirjasta Terveeksi mielen voimalla, Liisa Rankin s. 185).  

Mielenkiintoinen kohta kirjassa liittyi itsensä arvostamiseen, josta parissa edellisessä kirjoituksessa kirjoitin. Tutkimuksen mukaan itseään arvostava ja myönteisessä valossa itsensä näkevä henkilö toipuu nopeammin sairauksista, heidän sydämensä ja verenkiertojärjestelmänsä reagoivat stressiin lievemmin ja heidän veressään on lähtökohtaisesti vähemmän stressihormoni kortisolia.  

Uskon, että omalla asenteella ja mielellä on vaikutusta sairauksista toipumiseen. Uskon nimenomaan siihen, että länsimaisen lääketieteen hoitokeinojen rinnalla omalla asenteella on vaikutusta paranemiseen ja toipumiseen. En kuitenkaan usko siihen, että jättäisin esim. syöpähoidot väliin ja uskoisin, että pelkällä mielen voimalla ja positiivisella asenteella voisin parantua sairauksista. Tai en ainakaan uskaltaisi siihen pelkästään luottaa. Syöpää vastaan taistelen kyllä kaikin keinoin!

Kiitollisuus on yksi keino lisätä positiivisuutta. Löysin kiitollisuudesta Anna lehden kirjoituksen, jossa oli haastateltu Anneli Litovaaraa. Meitähän on kahdella tavalla ajattelevia henkilöitä. Toiselle lasi on puoleksi tyhjä, toiselle puoleksi täynnä. ’Kiitollisuutta on tutkittu tieteellisesti 1990-luvulta lähtien, ja tutkimusten perusteella voi sanoa, että siitä on terveydelle monella tavalla hyötyä. Kiitollisuudella on vaikutusta niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Se energisoi ja on avain onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen’, Litovaara sanoo. Kiitollisuus on luontainen vahvuus, mutta kiitollisuutta voi myös oppia löytämään elämästään.

Itse olen kyllä taipuvainen valittamiseen varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena.  On hankala löytää hyviä asioita ja kiitollisuuden tunteita. Monessa lähteessä kehotetaan opettelemaan kiitollisuutta kiitollisuuspäiväkirjojen avulla. Listaat asioita, joista olet kiitollinen. Anneli Litovaaran Anna lehden jutussa kerrottiin, ettei kiitollisuuden aiheita ole tarpeellista listata päivittäin vaan paras hyöty saavutettiin viikoittain tehdyllä kiitollisuusharjoituksella. Allekirjoitan ajatuksen, koska itselläni kävi niin, että päivittäin tehdystä kiitollisuuslistauksesta tuli suoritus ja mekaaninen toiminto. On parempi, että keskittyisi tuntemaan kiitollisuutta. Siten se ainakin itsellä vaikuttaa paremmin onnellisuuden tuntemiseen.

Pääasia on kuitenkin oivaltaa se, että kiitollisuuden aiheiden ei tarvitse olla isoja. Mannerheimin lastensuojeluliiton slogan ’Onni löytyy arjesta’ on minusta hyvä. Kiitollisuudenaiheet tulee löytää niistä pienistä arjen asioista, joita päivittäin kohtaa. Jos kokee onnea ja kiitollisuutta vain esim. kerran vuodessa tapahtuvien lomamatkojen aikana, on ikävää olla onneton kaikki muut ajat.

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Kun pysähtyy hetkeen ja katsoo ympärilleen, löytää kiitollisuuden kohteita. Lämmin tuuli koskettamassa poskea. Se, että voi liikkua ja kävellä turvallisesti Suomessa. Se, että on ihana perhe ympärillä. Pienet arjen asiat ja kiitollisuuden tunne niistä. Se tekee onnelliseksi.

Iloa ja valoa viikkoosi,

Anneli