Niin vain loma loppui ja työt alkoivat tällä viikolla. Pakko myöntää, että ahdisti aika tavalla. Ei niinkään työ vaan enemmänkin se, että tämä ihana kesä on kohta ohi ja jälleen on asennoiduttava syksyn harmauteen ja pimeyteen. Sitä odottaa koko vuoden kesää, elää kesälle, että sen uudelleen odottamisen käynnistyminen ahdistaa. Ja toisaalta kesää on vielä jäljellä ja kuten tämän päivän Helsingin Sanomassakin muistutettiin, lomalla olevia kivoja rutiinneja voi jatkaa ja siten pehmentää työn aloittamista.

Nautin tämän kesän lämmöstä. Loma olikin yhtä juhlaa, kun oikeastaan mitään kotihommia ei jaksanut tehdä. Keskittyi vain siihen, että viilensi itseään uimalla ja viihdytti itseään lukemalla. Loma tuntui lomalta. Kaikki kotihommat, mitä olin suunnitellut tekeväni odottavat edelleen tekijää. Tässä taitaa piillä myös yksi ahdistuksen aiheuttaja. Olen jälleen aikatauluttanut ja tehnyt itselleni epäinhimillisen mittaisen tehtävälistan, jota ei olisi ehtinyt tekemään vaikka olosuhteet olisivat sen mahdollistaneet.

Seuraan twitterissä aktiivisesti #hyvinvointi ja #työhyvinvointi julkaisuja. Siellä on monia twiittejä vinkeiksi työn aloittamiseksi loman jälkeen. Ehdottomasti tärkein on se, ettei vaadi itseltään ensimmäisinä työpäivinään liikaa. Ihminen ei voi olla jatkuvasti 100 % tuottoisa, on täysin sallittua ja inhimillistä, että välillä on 50 % päiviä. Emme ole koneita ja siksi armollisuus itseä ja omia suorituksiaan kohtaan on sallittua. Itse otin tavoitteeksi, että ylipäätään saan käytyä sähköpostit läpi ja hahmotettua kokonaiskuvan, missä mennään.

Toinen vinkki twitteristä kuultuna oli, että tulisi tehdä syksylle iso tavoite ja jakaa se tavoite sitten kuukausi, viikkoa ja päivätavoitteiksi. Olen aikaisemmin tehnytkin viikkotasoista suunnitelmaa, mutta kuukausi ja kausi, esim. syyskausitavoitteita en ole tehnyt. Uskon, että se voisi auttaa näkemään kokonaiskuvaa paremmin ja hahmottamaan kauden lopussa ison kuvan ja myös antamaan palautteen siitä, olenko saavuttanut tavoitteen ja miten sen olen saavuttanut.

Olisi myös tärkeä hahmottaa elämänsä paitsi ammatillisiin päämääriin, myös harrastuksiin ja vapaa-aikaan sekä henkilökohtaiseen kasvuun liittyviin päämääriin. Tehdä siis tavoitteet kaikkiin kolmeen osa-alueeseen eikä vain tavoitteita työhön liittyen. Auttaa varmasti myös rajaamaan työtään niin, että myös muille kuin työlle jää aikaa. Kaikki osa-alueet siis tasapuolisesti läsnä ja huomioituna elämässä. (J P Jakonen, Stressivapaa johtaja.) Näitä eri osa-alueiden tavoitteita olen ensimmäisen työviikon aikana pohtinut.

Kiireen tunne tarkasteluun

Henkilökohtaiseen kasvuun liittyvä tavoitteeni tälle syyskaudelle on, etten tuntisi kiireen tunnetta lainkaan tai aniharvoin. Tämä liittyy osaltaan myös tuohon tehtävälistojen tekemiseen, jossa aikataulutan tekemiseni liian tiukkaan tai teen epäinhimillisen pitkiä tehtävälistoja itselleni (ja välillä muillekin).

Kiireen tunnehan syntyy siitä, että sinulla on enemmän tekemistä suhteessa käytettyyn aikaan. Anna Perho kertoo kirjassaan Antisäätäjä kiireestä. Rakastamme kiirettä, koska sillä voi kuitata minkä laiminlyönnin tahansa. Yhteiskunnassamme on menty siihen, että kiire on hyväksyttävä syy selittämään asioita ja monia laiminlyöntejä, myöhästymisiä yms. Olemme viehättyneitä kiireelle, se on ikäänkuin positiivinen asia ja kertoo meidän olevan tärkeitä tai ylipäätään olemassa. Olemmeko kuitenkaan pysähtyneet miettimään, mitä tai kuka olemme ilman kiirettä? Uskallammeko pysähtyä kohtaamaan itsemme? Selitämme myös hyvinvointiin liittyviä laiminlyöntejämme kiireellä, 'liikkuisin, jos olisi aikaa' on aika yleinen kommentti. Kiireen, väsymyksen ja riittämättömyyden tunteet liittyvät usein siihen, että teemme vääriä asioita. Kiireen tunnetta lisäävät mm. keskeytykset, jatkuvat muutokset, heikko esimiestyö. Kiire ei Perhon mukaan synny tekemisestä, vaan jäsentelemättömästä puuhastelusta. Hänen ohjeensa on karsiminen. 

Itsellä tämä karsiminen tarkoittaa tehtävien määrän vähentämisestä nykyisestä. Tämä tarkoittaa myös kalenteriväljyyttä, jossa tehtävien suorittamiseen valmistautumiselle varataan aikaa. Toinen kiireen aiheuttaja itselläni on, että olen joka paikasta myöhässä. Lähden siis liian myöhään sovittuihin tapaamisiin ja hermo kireällä yritän kuitenkin ehtiä ajoissa paikalle. Miksen voisi aloittaa valmistautumista aikaisemmin ja lähteä tapaamisiin myös aikaisemmin? Ei kiristäisi ja pakottaisi.

Kiire on pääsääntöisesti itse aiheutettua. Jätän valmistautumiselle liian vähän aikaa, venytän tekemistä liian lähelle deadlinea, haalin itselleni tehtäviä yms. Tähän itseaiheutettuun kiireen tunteeseen tulen omassa henkilökohtaisessa kehittymisen tavoitteessani paneutumaan. Kiireen tunnetta helpotan myös joogan ja mindfullnesin avulla. Kun tuntuu se kiristävä tunne päässä ja hartioissa, on se merkki siitä, että pitää hengittää ja hellittää eikä painaa kaasua entisestään. Tämä tavoite on siis myös hyvinvointitavoite, sillä kiireen tunne ei ole kiva tunne. Mikä on sinun hyvinvointitavoitteesi syksylle?