Aloitin Anne Nuotion astangajoogaopettajakoulutuksen ja kirjoitin koulutuksen aloitusviikonlopun tunnelmista. Astanga on kyllä niin ihana laji, että suosittelen sitä kaikille. Anne on ohjaajana lempeä eikä väkisin väännä asanoihin. Ihanaa oli keskittyminen harjoituksen ja kätyönnän esimerkkien avulla siihen, kuinka tärkeää on hengityksen ja pranan, elämänvirran eteneminen ja liikkuminen koko kehossa. Myös haastavissa asanoissa.
Istun junassa ja ihmettelen elämääni. Olen ollut neljä päivää Anne Nuotion pitämällä astangajoogaopettajakoulutukse lla. Tämä oli koko kaksi vuotisen koulutuksen avausjakso.
Astanga on lajini ja sitä olen harrastanut pisimpään. Astangaharjoitus on myös aamuharjoitukseni, ollut jo viiden vuoden ajan. On mieletöntä, miten keho muuttuu, mieli rauhoittuu ja olemus vakautuu. Voima kasvaa ja joustavuus lisääntyy.
Olen niin tyytyväinen siitä, että lähdin kurssille. Jo tämän neljän päivän aikana sai itselle ja omaan harjoitukseen paljon. Päivien teemana oli hengitys ja keskiosan löytyminen. Kuinka paljon hengitämmekin vain ja ainoastaan kevyesti ja pinnallisesti. Itsellä hengitys helposti pysähtyy rinnan kohdalle varsinkin vaikeissa asanoissa kuten mariysasanassa c ja d asanoissa. Aukeamista ja laajentumista ei tapahdu eikä energia siirry eteenpäin, jos hengitys jumittuu johonkin kohtaan. Vaikeissakin asanoissa siis hengityksen pitää olla rauhallista ja vakaata.
Kurssilla mieletön kokemus oli kolmantena päivänä, jolloin esittelimme itsemme. Emme perinteiseen tyyliin luetellen lasten lukumääriä ja harjoituksen kestoa. Yksinkertaisesti piti sanoa, minä olen Anneli. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ollut. Ohje oli kuulostella omaa oloaan, hengittää ja kertoa kuka on niin, että seisoo sanojensa takana. Kuinka eri tavalla kerroimmekaan, ketä olemme. Ne pienet sanat kertoivat meistä enemmän kuin ne pitkät sepustukset, mitä yleensä kurssien alussa tehdään. Valtavan koskettavaa oli kertoa ja kuulla, ketä olemme.
Jotenkin noin intensiivisellä kurssilla sitä on jotenkin niin auki kaikelle. On tunteetkin tosi pinnassa ja herkkänä. Kun tuota edellä kuvattua siskolleni kerroin, itkuhan siinä tuli.
Chanting oli myös mieletön kokemus. Minulle vierasta ja ensimmäistä kertaa sitä tein. Kun alun ujouden jälkeen vain heittäytyi lausumaan sanskritin kielen sanoja peräkkäin tietyllä nuotilla niin se voima, mikä ryhmästä lähtee oli vapauttavaa. Chantingiin piti keskittyä täysin, jotta sitä pystyi toistamaan. Se teki siitä meditatiivisen harjoituksen. Ajatukset siinä, ihmiset ympärillä.
Jooganitraa teimme myös jokaisena päivänä. Jooganidra on syvä uni, syvä rentoutumisen tila. Tietoisuuden taso menee ihan omalle tasolle. Olo harjoituksen jälkeen oli täysin rentoutunut, ihana olo. Sekin oli mieletöntä huomata, kuinka aluksi ’vajosi’ heti harjoituksen alussa ja havahtui vasta lopussa kuulemisen tietoisuuden tasolle. Viimeisenä päivänä jo pystyi olemaan tietoinen melkein loppuun saakka. Se on jännä olotila. Ihan kuin unessa, mutta kuitenkin kuulee. Syvä rentouden tila.
Nyt pohdin, miten jaksan ja pystyn palaamaan arkeen. Tämä pysähdys tuli kyllä tarpeeseen. Ollut niin hektistä taas viime aikoina.
Iloa ja valoa viikkoosi,
Anneli
Seuraa myös @tietoinenolo FB/IG, @kupaan Twitter
