Aloitin joogan astangajoogatunnilta vuonna 2002. Asuimme tuolloin Jokelassa ja siellä sattui olemaan hyvä ohjaaja, jonka tunnille menin. Minulla ei ollut mitään käsitystä joogasta. Ajattelin sen olevan kehonhuoltoa ja astanga kuulosti tällaiselle suorittavalle ja liikunnalliselle tyypille sopivalta muodolta huoltaa kehoa. 

Kohtuullisen notkeana tyyppinä 'pääsin' asentoihin vaivattomasti, mutta keskivartalon kunnossa oli raskauksien jäljiltä parantamisen varaa. Opin kantapään kautta, että keskivartalon täytyy olla mukana asennoissa (en ymmärtänyt silloin sanaa asana) aina. Ei siis voimakkaita eteentaivutuksia ilman keskivartalon tukea. Toivottavasti muistan tätä muistuttaa myös ohjaamillani tunneilla? Minulle kävi niin, että menin voimakkaisiin taivutuksiin ilman keskivartalon tukea ja alaselkäni kipeytyi tosi pahasti. Lihaksien tuki taivutuksissa on erityisen tärkeä notkeilla henkilöillä. Jollei tukea ole, sitä menee helposti liian syvälle asanaan ja sitä kautta voi rikkoa itseään. Jooga sopiikin hyvin jäykille, jotka harvoin rikkovat itseään. Ei ole vaaraa siitä, että menee liian syvälle taivutuksissa ja joogan hyödyt tulevat hyvin nopeasti esiin jäykillä henkilöille joustavuuden kasvaessa.

No mutta, takaisin omaan harjoitukseeni ja alkutaipaleelle. Muistan todella selvästi, että loppuliikkeiden asana Uttana Padasana (kuvassa) tuntui todella hankalta varmaankin johtuen keskivartalon tuen puuttumisesta ja epätavallisesta asennosta. Selkä viedään kaarelle, päälaki lattiassa ja samalla nostetaan jalkoja ylös. Pysytään tasapainossa tässä. Tunneilla tämä voidaan tehdä kevennettynä niin, ettei nosta jalkoja ylös eikä vie selkää kaarelle. Oli toki muitakin hankalia asentoja, mutta tämän jotenkin muistan erityisen hankalana. 

En silloin lainkaan ymmärtänyt, että jooga olisi jotakin muuta kuin näitä erilaisia asentoja, joita tavoiteltiin ja saavutettiin. Yritettiin edistyä ja edetä. Täydellisiä suorittajan sanoja, eikö totta? Tulin tunnille aina myöhässä enkä lainkaan ymmärtänyt harjoituksen mieleen vaikuttamista. Muistan kerran tuolloisen ohjaajani sanovan, että 'olipa hyvä, että edes lopussa pääsit hetkeksi rauhoittumaan'. 

Niin tyypillistä minua tuolloin ja välillä nytkin. Jooga on kuitenkin auttanut huomaamaan kehon ja mielen signaaleja. Jännityspäänsärky kertoo siitä, etten ole malttanut tauottaa elämääni. Uniongelmat johtuvat siitä, että paahdan eteenpäin täysillä ilman pysähtymistä. Keskittymiskyvyttömyys johtuu siitä, että mielessä liikkuu monia asioita enkä osaa enää keskittyä yhteen asiaan. 

On hyvä välillä muistuttaa itseä joogataipaleen alkuajoista. Joku muukin voi tulla tunnille kehonhuolto tavoitteena eikä tietoa mistään muusta joogan osa-alueesta. Joku muukin voi olla suorittaja, joka kaipaa pysähtymistä vaikkei itse sitä tajuakkaan. Meistä jokainen on oppilas joogan polulla. Kuljemme vain eri vaihetta polullamme, mutta jokainen sopii tunneille juuri sellaisena kuin on.

Iloa ja valoa viikkoosi!

Anneli